Sananvapaus on demokratialle välttämättömyys

Sananvapaus on mennyt viime vuosien aikana vain heikommaksi. Usein kuulee tavallisten ihmisten tai jopa poliitikkojen sanovan, ettei tietyllä tavalla saa puhua. Tietyistä ihmisryhmistä tai aiheista ei saisi puhua, kuin yhdestä näkökulmasta. Monet poliitikot ovat valmiita kieltämään lähes kaiken heidän agendaansa vastustavan puheen. Monet haluavat rajoittaa laeilla vielä nykyistä enemmän sitä, mitä ihmiset saavat sanoa ja mistä he saavat puhua. Sananvapaus on demokratian ensimmäinen ja tärkein kulmakivi. Se antaa pohjan koko demokratialle. Ilman sananvapautta demokratia romahtaisi saman tien. Nyt olisi aika pohtia, olemmeko todella valmiita heikentämään näin vahvasti demokratiaa, josta olemme aikaisemmin nimen omaan niin ylpeitä olleet.

Ketkä sananvapautta todellisesti uhkaavat? Viime aikoina kaikkein eniten sananvapautta rajoittavia kannanottoja on tullut ympäri maailmaa poliittisesta vasemmistosta ja nykypäivän "arvoliberaaleilta". He ovat usein sitä mieltä, että heidän agendaansa ja ideologiaansa vastustavat henkilöt ovat uhka demokratialle ja heidät on siten vaiennettava. Tämä ajatus on itsessään jo aivan absurdi. Heistä demokratiaa vahvistetaan heikentämällä tietyllä tavalla ajattelevien oikeutta sanoa mielipiteensä. Tätä ilmiötä on nähty niin Yhdysvalloissa kuin meillä täällä Suomessa. Lähes poikkeuksetta sananvapauden rajoittajat sijoittuvat jompaan kumpaan edellämainituista ryhmistä tai molempiin niistä. Vielä absurdimpaa tästä tekee se, että liberalismiin kuuluu nimen omaan yksilönvapauksien puolustaminen. Sananvapaus on yksilönvapaus ja vieläpä niitä aivan ensimmäisiä. Nykypäivän "arvoliberaaleille" tärkeämpää on esimerkiksi monisukupuolisuus ideologian puskeminen eteenpäin kuin kaikkien oikeus puhua ja tuoda esiin näkökulmansa. Perinteisesti liberaalit ovat myös puolustaneet ja luottaneet tieteisiin, mutta sekin näyttää lopahtaneen heidän pseudotieteidensä tieltä. Monille tuntuu olevan mahdotonta erottaa lain vastainen ja demokratiaa todellisesti uhkaava puhe ja heidän kanssaan vain eri näkökulmia kantava puhe. Voiko demokratiaa edes uhata puhumalla? Jos suljetaan pois suoranaisesti vallankaappaukseen tai totalitarismiin kiihottava puhe, sanoilla ei voi demokratiaa uhata. Se demokratiassa nimen omaan niin hienoa onkin, että sitä ei puhe satuta. Tämän takia sananvapauden rajoittajien pyrkimykset ovatkin äärimmäisen vaarallisia ja aiheuttaisivat aivan muuta kuin mitä niillä saatetaan tavoitella. Toki on mahdollista, että nämä henkilöt todellisuudessa pyrkivät demokratiaa heikentämään, mutta eivät tietenkään sitä virallisesti julista.

Kuinka sananvapauden rajoittaminen voisi käytännössä onnistua? Suomessa on jo valmiiksi erittäin kattava puhetta rajoittava lainsäädäntö, kuten eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja Markku Jokisipilä sanoo Ylen televisiohaastattelussa (14.5.2021). Vihapuheen kriminalisointi vielä tämän kaiken lisäksi tuhoaisi sananvapauden lähes kokonaan. Jotkut ovat silti jostakin syystä valmiita niin tekemään. Suomessa vihapuheen kriminalisointi voisi onnistua ainakin jossakin muodossa. Suomessa ihmisillä on perustuslaillinen oikeus sananvapauteen, mutta se voisi hyväksyä erittäin uhkaavan vihapuheen kriminalisoinnin. Tässä voitaisiin soveltaa vaikkapa kunnianloukkauslainsäädäntöä tai tehdä jokin kokonaan uusi loukkaavan puheen lainsäädäntö. Loukkaavasti puhuvat voitaisiin tuomita esimerkiksi vankilaan tai heille voitaisiin määrätä jokin sakko. Joka tapauksessa näin valtion väkivaltakoneistolla (esimerkiksi poliisi) saataisiin uhattua ihmisiä olemaan puhumatta siten, että joku sen voisi kokea loukkaavaksi. Tämä kuulostaa aivan absurdilta ja totalitaariselta. Ensinnäkin kuka tahansa voi kokea mitä tahansa loukkaavaksi. Eli se ei voi toimia mittarina sallitulle puheelle. Toiseksi jonkun loukkaantuminen toisen puheista ei ole maailmanloppu. Se että jokin tuntuu ikävältä, ei tarkoita, että se olisi automaattisesti väärin tai se pitäisi kieltää väkivallan ja vapauden riiston uhalla. Sananvapautta voisi rajoittaa myös yleisesti kulttuurisella tasolla. Eli kaikki alkavat puhua tietyistä asioista tietyllä hyväksyttäväksi koetulla tavalla. Äidit opettaisivat lapsilleen, ettei tietyistä asioista saisi puhua. Näin pikku hiljaa yhteiskunnan sananvapaus heikkenisi uuden yleisen moraalikäsitteen alla. Näin on tapahtunut historiassa monta kertaa. Esimerkiksi 1900-luvulla suomettumisen aikaan Neuvostoliitosta ei puhuttu negatiiviseen sävyyn, vaikkei laki sitä suoranaisesti kieltänytkään. Tällainen sananvapauden rajoittaminen on aivan yhtä vaarallista kuin puheen kriminalisoiminen. Kulttuurillinen sananvapauden rajoittaminen voi olla jopa vaikeammin purettava kuin lainsäädännöllinen, koska se on ihmisten omassa moraalikäsitteessä ja sitä on miltie mahdoton muuttaa. Toki esimerkiksi Venäjän sananvapauden tila on vielä vaikeampi korjata, mutta se johtuu monesta muustakin tekijästä. Kaiken kaikkiaan sanavapauden rajoittamiselle löytyy keinoja, mutta ei se silti aivan yhdessä yössä onnistuisi. Vaarallisinta on nimen omaan hitaasti kulttuuriin lipuva itsesensuuri, jota voi olla vaikeampi purkaa.

Jos sananvaputta rajoitettaisiin vielä nykyistä enemmän, olisi sen seuraukset mittavat. Sananvapaus on demokratian tärkein kulmakivi. Se turvaa eri poliittisten ideologioiden mahdollisuuden päästä esille tai jopa nousta osaksi päätöksentekoa. Sananvapaus takaa myös aidon ja rehellisen kommunikoinnin yksilöiden välillä. Ilman nykyistä sananvapautta normaali keskustelu ja puhe ihmisten välillä vaikeutuisi huomattavasti tai saattaisi jopa kadota riippuen korvaavasta lainsäädännöstä. Suomen sananvapauslainsäädäntöä on aivan turha laajentaa yhtään enempää. Kuten Jokisipilä kertoo, nykyisen sananvapauslainsäädännön laajentaminen on merkittävä uhka sananvapaudelle ja kanslaisten mahdollisuudelle osallistua poliittiseen toimintaan.

Nykyään jotkut eisttäytyvät sananvapuden puolustajina, mutta todellisuudessa pyrkimykset ovat jotain muuta. Kaksinaismoralismia ilmenee enenevissä määrin ihmisten kannanotoissa ja keskusteluissa. Vastustajaa on helppo haukkua ja tuoda esiin kaikki virheet, mutta omalta puolelta virheitä on vaikeampi löytää tai ainakaan myöntää niitä. Rebekka Naatus kertoo kolumnissaan (Kirkko ja kaupunki 31.5.2021), että moni sananvapaussankari sulkee silmänsä pinna alla muhivalta cancel-kulttuurilta. Eli kulttuurilta jossa pyritään tuottamaan harmia toiselle vääräksi koetun mielipiteen takia. Jotkut esimerkiksi suoraan uhkailevat väkivallalla eri mieltä olevia ja jakavat vastustajan näkemyksiä vihaa ruokkivalla saatteella johonkin keskusteluun, jossa kyseistä näkemystä vihataan. Tällöin itse asia jää usein huomaamtta, kun huomio keskittyy vihaajien raivokkaisiin kommentteihin. Joukossa on toki yleensä asiallisesti käyttäytyviä, jotka pysyvät aiheessa. Tällainen toiminta ei suoraan rajoita sananvapautta, mutta ei myöskään tue rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua. Tällaiset henkilöt ovat onneksi vain äänekäs vähemmistö, joka nousee esiin kärjekkäistä kommenteista ja huonosta käytöksestä. Kaksinaismoralismiakin on tietysti monen laista toiset haluavat tuoda esiin vastustajan tyhmyyden ja toiset ovelasti ajavat poliittisesti asioita, joita väittävät vastustavansa.

Sananvapaus on yksi tärkeimpiä oikeuksiamme. Siitä ei kannata luopua hienojen lupausten ystävällisemmästä keskustelusta takia. Ilman sananvapautta ei ole demokratiaa eikä mitään minka avulla taistella asiallisesti näkemystensä puolesta. On aika taas alkaa kiinnittää huomiota sananvapauden ja demokratian puolustamiseen.